Käydessäni läpi blogiani, huomasin, että unohdin lisätä tänne yhden upeimmsita nähtävyyksistä Islannissa, Jökulsárlónin jääjärven. Itse pistäydyin siellä kesällä pohjoistourini päätteeksi.

Jökulsárlón sijaitsee Islannin kaakkoisosassa ja sinne on useamman tunnin ajomatka Reykjavikista. Parasta onkin majoittua jossain matkan varrella, kuten Víkissä tai ajaa hieman pidemmälle ja yöpyä Höfnissä.

Jääjärveä voi myös ihastella elokuvissa, mm. bond-leffa Die Another Day, Batman begins ja Tomb Raider 2 tarjoavat vilahduksia tästä kylmänhohtoisesta ihmeestä.

Ikijää ei sula kesälläkään.

Mývatn on kohtalaisen iso järvi rosoisessa laavamaisemassa. Järvi on tunnettu lukuisista linnuistaan ja upeista maisemallisista ykstiyiskohdista, eikä vähiten mýistä, eli mäkäräsistä. Alueella on useita vaellusreittejä, joiden pituudet vaihtelevat 15 minuutista noin neljään tuntiin. Kesäaikaan suosisin vaellusaikana myöhäisiltaa/ -yötä, tai hyvin tuulista päivää. Mäkäräiset ovat sananmukaisesti kaikkialla. Mýitä on kahta lajityyppiä, toinen tykkää suomalaiseen tapaan narskuttaa ihmislihaa ja toinen tykkää ihmisistä oivana tanssikohteena. Vaikka tanssijat ovatkin ilmeisesti hallitseva osapuoli, ei se auta, sillä kyllä se alkaa ärsyttää, kun joka haluaa tanssimaan korvaasi tai sieraimeesi. Hyttysverkon käyttö on suositeltavaa.

Muutama mý onnistui pääsemään telttaankin estelyistä huolimatta.

Vaikka mäkäräiset ärsyttävätkin, alue valloittaa kauneudellaan. Tarjolla on myös Blue Lagoonin tyylinen luonnonallas, jonne meillä ei kuitenkaan ollut aikaa mennä. Alueelta löytyy Dimmuborgir, laavakivimuodostelma haltiakirkkoineen, josta eräs kuuluisa heviyhtyekin on napannut nimensä.

Rosoiset laavakivet ympäröivät järveä laajalti.

Dimmuborgirin laavakivikkomuodostelmia.

Mývatninin kuumat vesilähteet, nämä eivät ole kuitenkaan uimiseen tarkoitettuja.

Húsavíkin pieni satamakaupunki on merkittävä valaankatselun keskus pohjois-Islannissa. Meilläkin oli ensimmäisenä ajatuksena suunnata valaita katselemaan, mutta suolainen hinta sai meidät pyörtämään päätöksemme. 8000 ISK (47 euroa) per hlö ja vain toivo pyrstöjen vilauksista oli vähän liikaa. Tämän sijaan päädyimmekin museokierrokselle.

Húsavíkissa sijaitsee valasmuseo, jossa näkee täysikokoisen kaskelotin ja muiden hieman pienempien valaiden luurankoja ja myös informaatiota kaikista valaista ja niiden metsästyksestä. Eräässä huoneessa pääsee koskettelemaan valaiden luita ja kuivattua delfiinin evää ja eräs huone on omistettu Keikolle, surullisenkuuluisalle islantilaiselle tv-tähdelle elokuvasta Free Willy.

Toinen museokohteemme olikin hieman normaalista poikkeava, sillä Húsavíkissa sijaitsee myös fallosmuseo! Satojen lajien kuivattuja peniksiä/penisluita ja hassuja ihmisen luomia patsaita ympäri maailmaa. Ihmisluovuttajiakin on kuulemma tulevaisuudessa kaksi luvassa. 

Sisäänkäynti valasmuseoon.

Museon luurangot eivät olleet peräisin valasmetsästyksestä, vaan naturellisti menehtyneistä yksilöistä.

Muutama lintukin.

Fallosmuseon sisäänkäynnistä ei juuri voi erehtyä.

Paljon kikkeleitä.

Joku islantilainen urheilutiimi oli antanut otattaa hopeakopiot omistaan.

Akureyri on viehättävä noin 17 000 asukkaan kaupunki, joka sykkii pohjois-Islannin sydämenä pitkän lahdenpohjukan syvennöksessä. Kaupungista löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten kukkapuutarha ja lentokonemuseo. Heti kaupungin ulkopuolella on myös joulutalo, jossa joulunhenki hehkuu ympäri vuoden. Kaupungin uimahalli on erinomainen monine allasvaihtoehtoineen ja vesiliukuineen (pääsymaksu 450 ISK aikuinen).

Leirintäalue keskikaupungilla on hyvällä paikalla, siisti, tilava ja omaa mm. pyykinpesumahdollisuuden. Leirintäalueelta pääsee mukavalle aamupalalle, kun kävelee katua alas merta kohti ja kirkon ohi ja suuntaa ravintola Bautinniin. Pekonia ja munia tai katkarapuleipää. Paikan kala ja ranskalaiset on kokeilemisen arvoinen! Nostalginen jäätelölista, joihin en ole juuri törmännyt 90-luvun jälkeen. Banaanivenettä, daimiannosta ja jäätelöä hedelmillä. Slurps. Kalliimmat ruoka-annokset listalla olivat pieni pettymys, hinta ja laatu eivät kohtaa.

Harmittamaan jäi, ettei ehditty testata sushi-ravintola RUB 23:sta. Leirintäalueelle saa nimittäin grillata ja tokihan meillä oli grilli mukana!

Akureyri lahden takaa.

Kirkko keskikaupungilla omaa hulppeat portaat.

Ihastuttavaa väriä ja arkkitehtuuria satamakaduilta.

Pikku suihkulähde.

Nyt luvassa hieman kuvapostausta issikoista. Issikat tuntuvat saavuttaneen suosiota Suomessakin ja miksikäs ei, ovathan ne valloittavia sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Pienet ja tehokkaat hevoset jaksavat kantaa isonkin aikamieskörilään valittamatta - voisi sanoa että niillä on sitä jotain Suomessakin tunnettua, nimittäin sisua. Todellisisa hevosen taskupainoksia issikat ovatkin, niiden säkä vaihtelee 120-150cm välillä. Luonnollisissa oloissaan Islannissa hevoset laiduntavat ulkona ympäri vuoden. Maaseudulla useimmat asukkaat omistavat jos ei nyt kymmeniä, niin ainakin muutaman hevosen. Autotien varressa on hevosille erikseen tiet, joilla ihmisten näkee useinkin ratsastelevan. 

Islanninhevonen on säilynyt hyvin puhtaana hevoslajina kotimaassaan, sillä Islantiin ei ole sallittua tuoda hevosia ulkomailta. Näin pyritään suojelemaan issikoita mm. sairauksilta. Myöskin jos haluat ottaa omat ratsastusvälineesi mukaan Islantiin, tulee sinulla olla eläinlääkäriltä todistus niiden desifioinnista, koskee siis myös kypärääsi ja saappaitasi. 

Jos haluat mennä ratsastamaan islanninhevosilla Islannissa, on maa täynnä lukuisia turisteille suunnattuja ryhmäretkiä, mutta elämyksen voit saada myös ottamalla yhteyden johonkin paikalliseen farmiin. Voit saada pitkän maastolenkin yksityisohjauksella sopuhintaan. Tähän ryhtyäksesi on kuitenkin toivottavaa, että omaat ratsastuskokemusta ennestään.

Islanninhevosia laitumellaan tammikuussa 2010.

Kuun lopussa lupaan teille postauksen pohjois-Islannista, Akureyrista ja Mývatnilta, sillä piakkoin alkava kesälomareissuni suuntaa juuri sinne.