Yritän hieman kuvailla teille, millaisia islantilaiset ihmiset ovat. Näkokulma on omani, joten voi olla etta kohtaatte eriäviä mielipiteitä. Tai sitten ette.

1. Islantilaiset ovat ihania. Pirteitä, auttavaisia ja vitsikkäitä. Maa on pieni, mutta kansalla on suuri sydän. Elämään kuuluu eräänlainen huolettomuus: eletään päivä kerrallaan. Minua ihmetyttää tämä kummallinen valoisuus ihmisissä. Kylmässä ja koleassa Suomessa tuntuu välillä, etta kylmyys ja koleus ovat tarttuneet myös ihmisten sieluun. Täällä Islannissa kannetaan sisimmässä sitä kesän vähäista auringonpaistetta ympärivuotisesti. Kai ihmiset ovat jollain tapaa alistuneet sille, etta luonto määrää ja yrittävät siksi nähdä asiat positiivisina. Täällä ei ole suinkaan harvinaista jäädä talvipakkasilla jumiin omaan taloon päiväkausiksi. Tuuli saattaa kasata lumet tielle ja aura-autoja ei ole tarpeeksi puhdistamaan. Välillä on maanjäristyksiä ja tulivuoriakin siellä täällä. Suureen osaan Islannin keskiosasta ei ole edes mahdollista päästä, reunamille ehkä hyvällä jeepilla.

2. Islantilaiset ovat kaikki sukua toisilleen. Niinpä, mitä nyt voi odottaa maalta, jonka vakiluku on vain hieman yli 300 000? Islantilaiset eivät  käytä tarkkoja sukulaisuustermejä. Jos joku on sukua, niin hän on yleensä automaattisesti vähintään serkku tai täti. "Julkkiksena" oleminen ei herätä islantilaisissa halua mennä kerailemaan nimikirjoituksia. Tuurilla tyyppi on kuitenkin mummon siskon pojanpoika.

3. Islantilaiset ovat ylpeitä islantilaisuudestaan aivan samalla tavoin kuin suomalaiset suomalaisuudestaan. Ulkomaalaisesta työvoimasta varsinkin puolalaisiin tyontekijöihiin suhtaudutaan melko samoin, kuin Suomessa venäläisiin tai virolaisiin - hieman alentuvasti. Varsinaista rasismia Islannissa ei juurikaan ole, ainakaan samaan tapaan kuin Suomessa. Matkailijat ovat tärkeä osa elinkeinoa ja kesäisin kaikki matkailualan yritykset ovat pullollaan ulkomaalaisia työntekijöitä. Islantilaiset resurssit yksistään tuskin riittäisivät ottamaan vastaan valtavia turistimassoja.  Varsinkin puolalaiset työntekijät ovat löytäneet Islannin. Kesäisin heitä on jopa kymmenen prosenttia  maan koko väkiluvusta.  Heillä on maan sisällä  omia lehtiä ja autokoulunkin voi suorittaa Islannissa puolaksi.  Islannin kielen taidosta ollaan yleensä ilahtuneita. Toista kertoo Suomessa asuva islantilainen tuttavani, joka asioi Suomessa mielellään englanniksi saadakseen parempaa palvelua, kuin "hoonolla soomellaan". Itse en puhu kovin hyvää islantia, mutta silti ihmiset iloitsevat keskustelusta islanniksi enemmän kuin englanniksi. Vanhemman polven ihmiset eivät  usein englantia taida, mutta muuten kohtaamani englannin kielen taito on ollut erinomaista. Hämmästyttavin kokemus on ollut kuusivuotias lapsukainen, joka puhui kieltä kuin toisena synnyinkielenään - molemmat vanhemmista olivat kuitenkin islantilaisia.



Pomoni poika Hinrík (11-v.), puhuu erinomaisen sujuvaa englantia verrattuna samanikäisiin suomilapsiin.