Kun ensi kerran kuulin islanninkieltä lentokoneessa kaiuttimista, en voinut sanoa, mista sanat alkoivat ja mihin ne loppuivat. Puhujalla tuntui olevan suu täynnä pahvinpaloja ja seasta erotin vain paljon tukahtuneen kuuloisia th-äännähdyksia. Jo viikon kuluttua alkoi kuitenkin helpottaa, kun oppi tunnistamaan kiitoksen, tervehtimisen ja hyvästelyn. Ja vähin erin niita muitakin sanoja alkoi sitten tarttua korvan taakse.

Suomalaiselle islanninkieless
ä eniten päänvaivaa aiheuttavat luultavimmin kummalliset aakkoset, kuten ð, þ, æ ja vokaalit heittomerkeillä koristeltuna. Peruspohja kielessä on kuitenkin hyvin suomenkielen kaltainen. Konsonantit ovat kovia ja ärrä surisee. Suomalainen oppii aksentin hyvinkin helposti. Kirjainten opettelun jälkeen aloin itse nähdä paljon yhtäläisyyksia ruotsin kielen kanssa. Kielissä on monia samoja sanoja, ehkä hieman eri muodossa. Kielestä löytyy myös similaarisia sanoja kuin Suomesta, esimerkiksi:
meistari, málari, herra, kokki, kúmpani, pönnu, rotta


Muutamia peruslauseita ja sanoja voi bongailla taalta.