Olen pahoillani, kun ei ole tullut aikoihin päivitettyä. Syytän siitä lähinnä viime kuussa yllätyssyntymäpäivälahjana saamaani Suomen matkaa, jonka suunnitteluun kului hieman aikaa. Jo halpojen lippujen metsästys otti aika paljonkin aikaa ja loppujen lopuksi totesin, että ainakaan tähän aikaan vuodesta sellaisia ei juuri löydä. Omat lippuni tilasin travellinkiltä, koska sieltä löysin edullisimmat.

 

Keväinen sää alkaa hiljalleen saapua tännekin, aurinko paistelee, mutta tuuli on levotonta. Eräänä päivänä saimme vieraiksi sukulaisia, autolla saapuneet 8-kuisen tytön ja hänen äitinsä ja päätin lähteä heidän kanssaan ulkoilemaan, kun olivat pakanneet omat rattaansa kyytiin. Tuuli oli kuitenkin hirmuinen ja se repi vaununpeitteet vaunuistani mukanaan juuri kun olimme ehtineet pihasta kävelytielle. Tämä toinen äiti tarjoutui juoksemaan ne kiinni ja minä jäin pitämään kaksia vaunuja. Peitteet lensivät satasen sprintteriä nopeammin ja pian en enää edes nähnyt äitiä, tosin keskittymiseni olikin vaunujen pitämisessä, sillä jos otteeni olisi irronnut, olisivat vaunut lähteneet saman tien kisaan vaununpeitteiden kanssa. Siinä vaiheessa tajusin, että oli ollut virhe lähteä ulos moisessa tuulessa.

Tuuli puhalsi, jos mahdollista, vieläkin kovemman puhalluksen ja kauhukseni Sagan rattaat alkoivat kallistua. Yhdellä kädellä en mitenkään saanut taisteltua tuulen voimaa vastaan, enkä suurin surminkaan irrottaa otettani toisista vaunuista. Joten avuttomana jouduin katsomaan vierestä kun rakkaan tyttäreni menopelit kaatuivat sivulle. Onneksi hän oli vauvanomaiseen tapaan erinomaisen hyvin vaatteisiin pakattu, joten pudotus oli pehmeä, tosin hän päätyi kasvoilleen. Kauempaa tilanteen nähneet koiranulkoiluttajat juoksivat avukseni ja pitelivät toisia vaunuja sillä välin kun nostin Sagan takaisin kieseihin ja kiesit pystyyn. Toinen äitikin saapui pian juosten, saatuaan vaununpeitteet kiinni.

Koiranulkoiluttajapariskunta varmisti, että pääsisimme takaisin sisälle ja toki pääsimme, emmehän olleet ehtineet pihaa pidemmälle talosta. He myös kertoivat, että radiossa oli kerrottu, ettei ulos lähteminen ollut tänään hyvä idea, ellet ollut menossa autolla. Hekin olivat lähteneet ulos vain koiransa takia. Säikähdyksellä selvisimme, mutta tuuli oli varmasti voimakkain, mitä täällä tähän mennessä olen kokenut.

Mainittakoon vielä että Ósk, se toinen äiti, oli niin noloissaan sääntunnistamistaidoistaan, että yritti esittää itsekin ulkomaalaista sille avustajapariskunnalle. Ja minä tietysti pilasin yrityksen tokaisemalla reippaasti, että hän ymmärtää kyllä sanasta sanaan islantiakin, onhan hän islantilainen, koiranulkoilutusrouvan alkaessa tehdä selväksi sääolosuhdeasioita englanninkielellä.

 

Tässä teille hieman kuvia Reykjavikissa sijaitsevasta eläintarhasta, tai no, kotieläinpuistoksi muutamalla villieläimellä maustettuna sitä ennemmin kutsuisin.

 http://www.mu.is/in-english/

 

Kanoilla on oma istuin puistossa.

 

Hylje köllöttelee tyytyväisenä pinnan alla.

 

Poro nuuskimassa jo viheriöityvää maaperää.

 

Avoallas täynnänsä vedeneläviä.

 

Kalatankki, joka viihdytti Sagaa eniten.