Snæfellsnesissä kokeilin suvun rouvien kanssa jotain ainakin minulle hyvin eksoottista, simpukoiden keräilyä. Enkä nyt puhu mistään kuorista, vaan elävistä sinisimpukoista, jotka illalla päätyivät mahaamme:)

Meri on noussut, joten mainio hetki aloittaa metsästysretkemme. Anoppi harmittelee, että olemme tunnin myöhässä, mutta  oivan saaliin saamme silti.

Meriruohoa. Saan kehotuksen nostella sitä kivien päältä ja katsella, josko simpukat olisivat kiinnittyneet allaolevaan kiveen. Parhaiten simpukoita löysin kuitenkin kuolleiden, paksujen vesikasvien (?) juurakoista.

Paaljon simpukoita. Harmi, että nämä kaverit olivat vielä aikas vauvoja, eivätkä olisi juuri mahaa täyttäneet. Jätimme ne siis vielä kasvamaan.

Vesi alkaa jo palailla, joten metsästysretkemme päättyy.

Oli ehkä elämäni tuorein simpukka-ateria:)