Kun Suomessa ajelee maaseudulla, yleensä laitumilla seisoskelee lehmiä. Jos ajat Islannissa, läikittyvat vihreät rinteet puolestaan hevosista ja lampaista. Lehmiäkin toki on, mutta lampaita silmiin sattuu ylivertaisesti enemmän.
Islannissa lampaan elämä on mukavaa. Keväällä karitsoinnin jälkeen ne pääsevät ulos ja vapaaksi, eivätkä vain lähiniityille. Osa niistä vaeltelee mitä jyrkimmissä vuoristoissa ja syrjäisimmissä erämaissa. Koko kesän ne saavat rauhassa syödä ja kasvatella karitsoitaan, kunnes syyskuun alussa lammaspaimenet keräävät koko suvun voimin lampaat takaisin kokoon. Ne viedään isoihin kivestä tehtyihin erottelukehiin, jossa jokainen lampuri sitten tunnistaa omat lampaansa, kerää ne ja ajaa kotiin.
Yleensä tähän tapahtumaan sisältyy paljon ratsastelua ympäriinsä hevosella ja alkoholin nauttimista, kun kaikki kynnelle kykenevät nousevat hevosen selkään ja lähtevät "auttamaan" lampaiden kokoamisessa. Eli siis paimen kerää lampaansa pienillä maastureilla ja porukka ryskyää hevosilla harjat ja tantereet umpihumalassa. Tästä syystä islantilaisilla on paljon hevosia. Ja kaikki osaavat ratsastaa.
Pikku karitsa äitinsä kanssa vielä sisätiloissa.
Islantilaisilla lampailla on aika pelottavat sarvet.
Kuka muistaa sadun Kolme kilipukkia?
Kesäaikaan lampaita nakee yllättävissakin paikoissa.
Syyskuussa, kun lampaita kerätään yhteen, voi olla haastavaa ajaa teillä.
Kommentit