Veljellä oli 18-vuotissynttärit. Jos asuisin Suomessa, olisin pistänyt lahjapakettiin mukaan rahaa. Nyt en. Yhdellä eurolla saa nyt 170 kruunua. Aikamoinen muutos, kun ottaa huomioon että tänne tullessani yhdellä eurolla sai 88 kruunua. Tyydyin siis ostamaan kivan lahjan ja säästämään kruununi, Naurattaa ajatuskin, etta vaihtaisin niitä euroiksi. Lama alkaa jo näkyä. Kasvishyllyiltä on vaikeampi loytää erikoistuotteita, esim. munakoisoa en uutterasta metsästyksesta huolimatta Selfossista löytänyt. Ehkäpä Reykjavikissa olisi voinut tärpätäkin.

 Työpaikalla on ollut hieman peruutuksia, eivät asiakkaat ole  niin kiinnostuneita ravintolaillallisista kun pitäisi säästää. Kaupassakin huomasi pari viikkoa sitten, että ihmiset olivat säästäneet. Moni oli jättänyt lihan oston vähemmälle ja lihatuotteet olivat enemmän tai vähemmän tarjouksessa. Bonuksessa on joitain lihatuotteita tarjouksessa aina, mutta nyt niitä keltaisia afslattur- lappusia oli melkein jokaikisessä paketissa. Palasin kotiin iloisena lampaanpaistin kanssa, 40% alkuperäishinnasta pois.

Toisella ilmaistelevisiokanavalla on vaikeuksia. Islannissa on kolme televisiokanavaa. Tyyliltään voisi sanoa, etta ne ovat kuin maikkari, nelonen ja yle1. Vain "nelonen" ja "yle1" ovat ilmaiskanavia. "Maikkarin" katsomisesta pitää maksaa. Maikkaria ylläpitää hallitus. Hallitus on pelannut omaan pussiin ja haalinut kaikki isot mainostajat omalle kanavalleen. Joten "nelonen" on suistumassa kriisiin, kun rahoitusta ei tule. Televisiokanavan kotisivuilla on adressi, jota ihmisiä pyydetään allekirjoittamaan.

Allekirjoitusinnokkuutta tehostaakseen kanava näytti torstaina, miltä tuntuisi, jos se lopettaisi. Torstai-iltaisin "nelonen" esittää Housea, joka on varmasti yksi seuratuimpia televisiosarjoja täällä Islannissakin. Lukuisat televisionkatselijat allekirjoittanut mukaanlukien avasivat television viime torstaina sarjaa katsoakseen, mutta saivat eteensä tyhjän ruudun. Aika karullehan se tuntui, ei huvittaisi paljoa "yle1":n varaan jäädä, varsinkaan nyt, kun olen kotona kuukausi sitten syntyneen vauvan kanssa (en muista, milloin olisin viimeksi katsonut yhtä paljon televisiota.)

Ulkomaisten karamellien hinta on ampaissut tähtiin. Minimaalisen pieni pussillinen liitulakuja maksaa nyt päälle 600kr. Sama juttu turkkareiden kanssa. Surullisena olen lakannut ostamasta  näitä herkkujani ja alkanut suosia islantilaisia makeistuotteita. Mutta ostoslista lentokentalle on pitkä, kun äitini ensi kuussa saapuu kastejuhlaan!

Muutimme uuteen asuntoon. Yleensä täälläkin on tapana maksaa takuuvuokra etukäteen, ihan parilta kuukaudelta, tai sitten pyytää pankkia takaajaksi. No pankithan ei täällä vuokria enäätakaile, joten saimme tehtyä diilin, että maksamme takuuvuokrat pois normivuokran päällä ekstrana vähän kerrassaan. Ei täällä kellään muuten olisi varaa asuntoja vuokrata. Maisema asunnostamme on ihana, näkyy virtaavaa vettä ja kaunis vuori. Keittiön ikkunasta näkyy kyllä vielä rakennustelineet ja parvekekaan ei ole viimeistelty. Talo on siis uusi, mutta esittelijä ei voinut varmaksi sanoa, milloin se viimeistellään. "Taloustilanteen ollessa mikä on", tämä puolalaispoika totesi olkiaan kohauttaen.



Näkymä olohuoneen ikkunasta.